Esivaaliehdokas Hanna-Leena Mattila:
Näivettävätkö myllyt maaseudun?
Raahe on seilannut tuulivoimarakentamisen aallonharjalla viimeiset viisi vuotta. Tuulivoima markkinoitiin Raaheen paitsi uusiutuvana energiamuotona mutta myös talousahdingossa kärvistelevän kaupunkimme pelastajana. Paikalliset päättäjät tarttuivat tuulivoimahankkeisiin kuin hukkuvat oljenkorteen. Kuultiin fiksuja esittelyjä ja saatiin nähtäväksi suunnitelmia, joissa Raahen maa- ja merialueet oli tikutettu täyteen useiden kymmenien myllyjen puistoja.
Päätöksenteon lähetessä epämääräisiä havainnekuvia ihmetteleviä päättäjiä lannistettiin kertomalla, että tanskalaiset ja saksalaiset asuvat tuulimyllyjen seassa ja ovat onnellisia. Ei vaan kerrottu sitä, että myllyt eivät ole 200 metrisiä niin kuin täällä tai sitä, että asukkaat pääsevät osingolle myllyjen tuottamasta voitosta. Melu- ja välkemallinnokset osoittivat myllyjen tulevan ohjearvojen mukaisille paikoille. Raahen kerrottiin olevan suorastaan etuoikeutettu, kun firmat osoittivat kiinnostusta ja halua rakentaa tuulivoimaa juuri Raahen alueelle.
Niinpä Kopsa 1 sitten rakentui. Tähtiä kuin Otavassa myllyjä on nyt Kopsassa. Perinteinen maalaismaisema on muuttunut. Kolossaaliset rakennelmat näkyvät jopa Revonnevalle saakka. Keskustelun kärkenä ovat tietenkin haitat, joita liian lähelle asutusta sijoitetut myllyt ovat aiheuttaneet asukkaille. On meluhaittaa, on välkehaittaa. Telkkarin katsominen on häiriintynyt sadoissa talouksissa. Myllyjen lähettyvillä ei uskalleta liikuskella, kun pelätään siivistä lentävän jäätä.
Asukkaat ovat sittemmin tehneet satamäärin valituksia erilaisista elämänlaatua haittaavista asioista. Pyhäjoelta ja Siikajoelta on käyty kuuntelemassa ja ottamassa tuntumaa, minkälaista se tuulimyllyjen varjossa eläminen olisi. Vireillä olevien tuulivoimakaavojen vuoksi Kopsan, Ylipään, Jokelan, Ketunperän, Mattilanperän ja Peltomaanperän kylät ovat vaarassa muuttua maaseutualueista teollisuusalueiden naapureiksi. Raahen alueen kiinteistövälittäjätkin ovat joutuneet perehtymään tuulivoimasuunnitelmiin, kun maaseudun rauhaa havittelevat asiakkaat haluavat talon varmalta paikalta eikä tuulivoimapuiston vierestä. Talonomistajat ovat raivoissaan, kun kuulevat tuulivoimaloiden laskevan kiinteistöjensä arvoa. Ei ole kumma, jos keskustelu saa tunnepohjaisia sävyjä!
Selvistä virheistä on otettava opiksi. Keskustalaisiin arvoihin kuuluu pitää maaseutu elävänä. Sosiaali- terveysministeriö on suositellut kunnille 2 km:n suojavyöhykettä myllyjen ja asutuksen väliin. Tämä on muuten hyvä minimietäisyys asukkaille ja hyötyelämille, mutta tukahduttaa kylien kehittämisen ja laajentumisen, kun ei voi enää rakentaa, minne haluaa. Kyläyhdistysten olisikin ryhdyttävä keräämään myllytulleja ja katsottava, ovatko tuulivoimafirmat tosissaan. Paikka tuulivoimapuistoille olkoon asumattomissa korvissa, joita riittää Raahessa ja Suomessa.